Aurinkolahden peruskoulun oppimiskäsitys                               

 

 

Johdanto

 

Aurinkolahden peruskoulun opetussuunnitelman perustana olevan neurokognitiivisen oppimiskäsityksen pohjalla on Jean Piaget teoria oppimisesta, George Meadin sosiologinen näkökulma tuoma pragmatismin filosofiaan ja Vygotskyn sosio-kulttuurinen oppimiskäsitys.

 

Neurokognitiivisen oppimiskäsityksen taustaa

 

Lurian teoreettinen (1973) malli aivotoimintojen lokalisaatiosta:

Toimintayksiköitä ei erotella anatomisten alueiden, vaan aivojen eri osien osallistumisen mukaan tiedonkäsittelyyn.

Erotetaan ensimmäinen, toinen ja kolmas toimintayksikkö, joissa tapahtuvat mm. vireystilan säätely, tiedon vastaanottaminen, koodaus, yhdistäminen ja säilyttäminen sekä oman toiminnan suunnittelu ja arviointi. Olennaista on se, että kaikki kolme toimintayksikköä sijaitsevat aivojen eri rakenteissa ja oman toiminnan onnistunut organisointi edellyttää niiden sujuvaa työskentelyä. Lapsilla aivojen rakenteiden kypsymistä tapahtuu vielä kouluiän kynnyksellä mm. oman toiminnan ohjelmoinnin, suunnittelun ja säätelyn toimintojen kehittymisen taidoissa (yhteys frontaalilohkon kypsymiseen).

 

Deweyn mukaan kaikki oppiminen syntyy kokemuksesta. Niin kauan kuin tiedostamme ja olemme tietoisia omista kokemuksistamme kykenemme oppimaan. Kokemus on kaiken oppimisen perusta. Jokaiseen oppimistilanteeseen tuon oman elämäni historian, joka koostuu kaikista siihenastisista tietoisista ja esitietoisista kokemuksistani, joista osan olen saattanut torjua tai tukahduttaa tietoisuudestani. Tämän lisäksi mukanani on myös biologinen minäni, joka sisältää yksilöllisen geneettisen koodini sekä siitä johtuvat biologiset viettini. Tämän ainutlaatuisen minän ja tilanteen välillä on siis vuorovaikutus, ja sen seurauksena on kokemus.

 

Oppiminen on Vygotskyn mukaan prosessi, jossa oma elämän historia jatkuvasti uudistuu sosiaalisten tilanteiden kokemisen kautta. Tämä prosessi on elinikäinen. Voimme oppia vain kun tiedostamme ettemme tiedä. Oppimiseen liittyy paradokseja. Joka tapauksessa oppiminen on yksilöllinen prosessi. Kukaan ei voi oppia minun puolestani. Joka kerta kun opin, muunnan omaa elämäni historiaa ja muutun yhä yksilöllisemmäksi persoonaksi, enemmän omaksi itsekseni. Opin ja muutun, ja joka kerran oppiessani muutun hiukkasen erilaiseksi. Muutun siis jatkuvasti ainutlaatuisemmaksi ihmiseksi.

 

Neurokognitiivinen lähestymistapa

 

Neurokognitiivisessa oppimiskäsityksessä tieto aivojen toimintojen neurologisesta taustasta yhdistyy tiedon käsittelemisen prosesseihin. Neurokognitiivisessa lähestymistavassa on tavoitteena tunnistaa kognitiivisissa taidoissa ja toiminnoissa ilmeneviä ongelmia eli neurokognitiivisia häiriöitä. Aivojen toiminnan perustalle rakentuvissa oppimista koskevissa teorioissa yksilö nähdään joustavana ja yksilöllisenä tiedon prosessoijana, jota mm. välittäjä (esim. oppimisympäristö ja siinä tapahtuva ohjattu oppimiskokemus) voi kehittää ja tukea. Feuersteinin mukaan on tietty määrä kognitiivisia toimintoja, joita voidaan kehittää ja se on opetuksen tehtävä. Taidot (taitava lukija, taitava muusikko) rakentuvat hyvistä toiminnoista. Oppiaineet ovat kognitiivisia taitoja vaativia sisältöjä, jolloin toimintojen tulisi siis olla jo kunnossa.

Toisaalta taitoja ei myöskään voi kehittää, jolleivät toiminnot ole kunnossa. Ohjatussa oppimiskokemuksessa ohjataan (esim. opettaja) tietoisesti vaikuttamalla oppijaan siten, että luodaan opittavalle asialle merkitys ja tuetaan ajattelun systemaattisuuden syntymistä ja ymmärryksen syntymistä niin, että opittua taitoa voidaan käyttää myös astetta vaativammassa tehtävässä. Ohjatussa oppimiskokemuksessa on merkityksellistä myös pätevyyden tunteen saavuttaminen osana oppimiskokemusta.